Mikä on elämässä lopulta tärkeintä? Mikä on niin arvokasta, että sen puolesta kannattaa taistella? Mille asioille kannattaa elämänsä omistaa?
Olen vielä suhteellisen nuori, 29 v. ja henkisesti tunnen olevani vieläkin nuorempi. Elämä tuntuu loputtomalta, mutta tiedän, että sille on asetettu rajat. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla (ja sitten joutua tuomiolle Hepr 9:27) Vaikka en vielä ymmärräkään omaa kuolevaisuuttani, haluaisin kuitenkin elää viisaasti, elää niin, että en tuhlaisi tätä rajattua aikaani ”turhuuteen ja tuulen tavoitteluun”.
Psalmissa 103 sanotaan: ihmisen elinaika on niin kuin ruohon, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Myös joululaulussa lauletaan, että miespolvet vaipuvat unholaan. Tai Anssi Kelan sanoin: ”Maailma matkaa radallaan. Päivä nousee uudestaan. Ei mikään muutu milloinkaan. Kaikki säilyy ennallaan. Samat tuulet puhaltaa. Samat sateet lankeaa. Ja kaikki kaunis katoaa. Kaikki kuolee aikanaan.” (kappaleen Puistossa kertosäe, albumilta Nummela, 2001)
Kuolema on asia, jota en ymmärrä enkä ehkä haluakaan ymmärtää. Se herättää suuria kysymyksiä.
Myös psalmissa 49 kuvataan sitä, että jokainen joutuu kohtaamaan kuoleman. ”Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta. (jae 12). Samassa psalmissa sanotaan kuitenkin myös: Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta (jae 15) Siihen lunastukseen, Jeesukseen Kristukseen, me saamme laittaa toivomme tänään ja aina.
Sitten kun minua ei enää ole, mitä merkitystä elämälläni on ollut? Jättääkö elämäni jäljen tähän maailmaan? (Millainen jälki elämästäni jää?)
Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne...kuulostaa tosiaan varsin synkältä tulevaisuudelta. Kuitenkin tämäkin psalmi jatkuu näiden sanojen jälkeen: mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Ps. 103: 15-17
Herra armo pysyy ja on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä eli se kantaa siis kuoleman rajakin yli. Jeesus on lunastanut ihmiset vapaaksi synnin ja kuoleman otteesta ja lahjoittanut ikuisen elämän jokaiselle, joka turvaa häneen.
Jossain kohti Raamattua sanotaan, että vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Ja toisaalla, ilmestyskirjan 21 luvussa, on kuva taivaasta:
Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. Ilm: 21:3-4
Silloin toteutuu myös se, mitä Jesaja ennusti: Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut. Jes 25:8
Sitä päivää odotellessa!
Puoli tuntia päivässä 